Retkemme Vaasasta Turkuun alkoi jo Perjantai-iltana. Yöpyminen Luvialla ja Isopyöräisen viimeistely ajo-kuntoon. Velipojan kanssa viimeistelimme ohjaintangon vähän jäykemmäksi, jolloin saatiin ajaminen tukevammaksi. Otin ensimmäiset tyypit pyörällä, korkeahan se on. Ajaminen ei niin kovin vaikealta tuntunut eikä kyytiin meno. Ongelmana pysääminen, polkimet kun pyörii kokoajan ei niistä voi tukea laskeutumista. Velipoika , joka on ehtinyt jo harjoitella pääsee näppärästi pois kyydistä. Eiköhän se itseltäkin onnistu kun vaan treenaa. No, Turkuun lähdettiin aamulla aikaisin ja pakkasimme pari pyörää autoon sisälle ja isopyöräinen perävaunuun. Perävaunu vaan ei ole paras mahdollinen kuljetusmuoto pyörälle. Turkuun saavuimme vähän aikataulusta myöhässä, muut jo odottelivat. Emme me kuitenkaan viimeisiä olleet. Itse ajoin tuolla vähän matalammalla ja veljeni isopyöräisellä. Ilma oli hieno ja reitti mukava. Etenkin jokiranta on miellyttävä paikka ajella vanhalla velolla. Paawon Kahvilassa oli erityisen miellyttävä vastaanotto. Kauko Olavi oli laittanut esille Pyrkijän materiaalia, mm. 55 mallisen pyrkijän miestenpyörän, jossa oli apumoottori. Meitä oli paikalla noin 10 veloilijaa, tunnelma oli mukavan leppoisa. Turun miehet väläyttelivät mahdollisuutta, että tilaisuudesta tulisi joka vuotinen. Ehkä sinne sitten uudelleen.