Pyörä tarinaa..

Seppä Perhosta on kommentoinut joitakin juttujani ja kertoillut omiaan. Kokosin ne tähän yhdeksi tarinaksi koska ne on olleet tuolla kommenteissa joita kaikki eivät ehkä älyä penkoa. Kuvassa tarinassa mainittu pehmeäkulkuinen KOY, josta ystävyytemme alkoi.

Timprailin tässä marraskuun aikana kuntoon vanhan Sport merkkisen kilpapyörän. Toivat tuolta Keski-Suomesta maalattavaksi ja kunnostettavaksi. Pyörä on -20-30 lukujen vaihteesta ja kyllä piti olla laatu peli. Päällysrenkaatkin vielä alkuperäiset. Koko pyörän historia tarkasti selvillä. Pyörä on Ruotsalaista valmistetta ja oon elämäni aikana ajanu jo jokusen kilometrin ennenkin pyörällä mutta kyllä tämä “pesi” ne kaikki. Jokainen kilometri oli suurta nautintoa. Pyörä oli punanen väriltään ja etumerkin alta löysin värimallin. Yksi Volkkarin väri oli justiin alkuperäisen sävynen. Mustat raidat rungossa ja keltaruskeissa vanteissa punaset. Satula oli jousittamaton mutta viimesenpäälle hyvä istuttava. Kyllä sillä matka joutuu ja tuulee aina edestä. Takanapa oli kaksi vaihteinen Nova, pyörässä ei ollut kuitenkaan minkäälaisia vaijereita ja takanavan hammasrattaat oli kytketty kiinteästi toisiinsa. Ketju siirrettiin käsin pienemmälle! hammaspyörälle jo kiire tuli ja jos oli aikaa ajella niin sitten taas isomalle. Pikalukoilla vaan löysytettin taka-akseli rungosta että ketjussa riitti mitta.
Oli kyllä kivaa kunnostaa se pyörä vanhus ja erikoisinta että pyörä on näinkin pitkään säilynyt samassa perheessä ja täysin osiltaan ja kunnoltaan alkuperäisenä. Maali vaan oli vuosikymmenien aikana haalistunut harmaaksi. Pyörä sai uuden kauniin maalipinnan ja säilyy varmaan saman perheen “aarteena” ainakin yhtä pitkään kuin tähänkin saakka vuosia on kertynyt ja varmasti pitempäänkin.

Rauhaisaa joulunaikaa teille kaikille. Pyöräkelit onkin jatkuneet vuosi vuodelta aina vaan pidemmiksi.
Sunnuntaina ajoin pitkän lenkin, hyvin vain vaatetta päälle ja menoksi. Ajokkina palveli vanha ja hyväksi havaittu KOY.
Olis siinä ollu toinenkin hyvänlainen vaihtoehto tallissa ja menohalut samamoiset. Pyörä on syksyllä entistämäni Pyrkijä tehtaan Pyry. Kovasti talvinen nimi sillä. Nyt kun maa on lumeton niin päädyin kuitenkin KOY valintaan. Siinä on akulla toimivat valot, eteen ja taakse on turvallisempi liikenteessä, sillä näkee ja näkyy.

Uutta vuotta vain ja hyviä pyöräilykelejä 2008.
Talvipyöräilystä on tullut sepälle suurta nautintoa oikeanlaisten varusteiden ansiosta. Tuisku tuuliset kilometrit jäävät hymyssäsuin taakse eikä ajoviima leikkaa enää naamaa.
Kaiken tämän nautinnon takana sen polkupyörän lisäksi on wanha mutta edelleen hyvin tehtävänsä täyttävä lentohuuva. Nahkainen lentopäähine, aitoine ohjaajan laseineen.
Ensin vedetään päähän ohut kasvotkin peittävä villahuppu, sen päälle se lentohuuva ja suojalasit, kyllä tarkenee. Siellä on pää kuin oravanpesässä, satoi tai paistoi.
Näkyvyys on hyvä, niin eteen kuin sivuillekin, eikä tarvitse siristellä silmiänsä suojalasien alla. terv. seppä Perhosta velo 117