Vaasan suomenkielisten pää-äänenkannattaja Pohjalaisen Reima Tuukkanen kirjoittaa pyörien rekisteröinnistä seuraavaa:

Siihen aikaan, kun isoäiti polkupyörän osti, pyörät piti vielä rekisteröidä. Polkupyöriä rekisteröitiin Vaasankin poliisilaitoksella talvisodan päiviin saakka.

VAASA
Polkupyörien rekisteröinti on kuulunut niihin viranomaistöihin, joista aika ajoi ohi viimeistään maan itsenäistymisen jälkeen, mutta jota jatkettiin kuin vanhasta muistista aina talvisodan alkamiseen saakka. Niinpä 20-vuotias vaasalainen Lempi Rautiokin joutui lunastamaan uuteen naistenpyöräänsä Vaasan poliisilaitokselta rekisteröintinumeron vielä vuonna 1927.

Lempi Raution jälkeen jääneistä ja sukulaisten käteen osuneista asiakirjoista käy ilmi, että toukokuussa 1927 Vaasan poliisilaitoksella ojennettiin Rautiolle kahdeksan markkaa maksanut rekisteröintiasiakirja. Siinä hänen polkupyöränsä rekisterinumeroksi oli määrätty 1905.

Asiakirjan toiselle puolelle oli painettu vuonna 1898 julkaistu tsaarin aikainen kuvernöörin kuulutus siitä, mitä rekisteröintilapun saaneen piti seuraavaksi tehdä. Lempi Raution piti kiinnittää pyörän satulan taakse numerolaatta. Siinä piti rekisterinumeron olla näkyvillä valkoisella pohjalla ja muistilla numeroilla. Numeroiden piti olla vähintään kymmenen senttiä korkeita.

Santarmilaitoksen määräys unohtui kumota

Nuorena edesmennyt Lempi Rautio (1906-1929) kirjattiin Vaasan polkupyörärekisteriin vielä alkupäähän. Kun rekisteröinti lopetettiin talvisodan alkaessa, rekisterissä oli jo lähes 7000 pyörää. Viimeisenä vaasalaisena polkupyöränsä rekisteröi 16.11.1939 talollinen Erik Rodas Tuovilasta numerolla 6871

Vuonna 2003 ilmestyneeseen Vaasan poliisilaitoksen 100-vuotishistoriikkiin on polkupyörärekisterin vuosikymmeniä jatkunut ylläpito kirjattu huvittavana seikkana. Historiikin kirjoittanut Jussi Kangas arvelee rekisteriä pidetyn vähän kuin vanhasta muistista. Työtä jatkettiin, koskei kukaan ollut määrännyt sitä lopetettavaksi.

Syyt polkupyörärekisterin perustamiseen jäljitetään historiikissa 1800-luvun lopulla alkaneeseen maan venäläistämisohjelmaan, santarmilaitokseen ja sen kasvaneeseen haluun valvoa kansalaisten liikkumista.

Polkupyörä mahdollisti kansalaisille ja pienemmille ryhmille laajan liikkumisen maassa, missä tiet olivat huonot. Kun venäläistämistoimet kiristyivät ja itsenäisyysaktivismi nosti suomalaisten joukossa päätään, santarmilaitos määrättiin lisäämään kansalaisten liikkumisen valvontaa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 polkupyöräilyä myös rajoitettiin. Rekisteröintilappuun kirjoitettiin, missä sai pyöräillä ja missä ei.