Minä

Sähköpostiosoitteeni on mikko.raberg (at) netti.fi

Täältä löydät lehti/nettijuttuja joita on julkaistu jossakin.

Hyvä kunto kannatteli Mikko Råbergia rankoissa hoidoissa

VAASA Anne Laurila 4.10.2005 Pohjalainen

Kun terve, aktiivisesti urheileva nuorimies sairastuu syöpään, se pysäyttää ja pelottaa. Ensimmäinen ajatus on, että syöpä tarkoittaa kuolemaa.
Niin kävi myös Mikko Råbergille, 37, joka huomasi epämääräisen patin kaulallaan juhannuksena 1999. Patista diagnosoitiin non-Hodgkin-lymfooma, imukudossyöpä. – Ajattelin, että nytkö noutaja tuli jo tässä vaiheessa elämää.
Hän lähti nopeasti kamppailemaan syöpää vastaan. Liikunnan antamasta hyvästä kunnosta oli apua rankkojen hoitojen aikana, ja treenikaverit olivat parhaita tsemppaajia, kun hoidot olivat ohi ja Råberg alkoi palailla saleille.

Kamppailulajeja pitkään harrastanut Mikko Råberg joutui ottelemaan elämänsä matsia imukudossyövän kanssa kuusi vuotta sitten. Hyvä fyysinen kunto auttoi kestämään raskaat hoidot.
EETU SILLANPÄÄ

Seitsemän kuukauden hoidot

Råberg oli harrastanut kamppailulajeja, lähinnä jujutsua 11 vuotta ennen sairastumistaan syöpään. Miestä piti liikkeessä myös satunnainen jalkapallon potkiminen.
Syövän toteamista seuranneet rajut sytostaatti- ja sädehoidot kestivät seitsemän kuukautta ja veivät kunnon pohjalukemiin. – Hoitojen aikana oli saavutus, kun pääsi kävelemään postilaatikolle. Mutta mitä paremmassa kunnossa on, sitä paremmin kestää hoitoja. Se on fakta.
Melko pian sädehoitojen loppumisen jälkeen Råberg lähti jujutsun harjoitusleirille. Urheilijaporukka kannusti toipilasta takaisin rakkaan lajin kimppuun. – Entisessä kunnossa en tietenkään ollut, mutta lihasmuisti toimi. Lihasten hallinta ja jujutsun liikkeet palautuivat nopeasti mieleen.

Liikkumattomuus ahdistaa

Kaksi vuotta sitten Mikko Råberg sai lääkäreiltä terveen paperit. Kolmen vuoden seurannan jälkeen hänen sairastamansa syöpätyypin ei pitäisi uusiutua.
Syövän puolesta hän olisi voinut siis palata takaisin aktiiviurheilun pariin. Iän ja elämäntilanteiden muuttumisen myötä hän on kuitenkin löysännyt tahtia. Työkseen Råberg myy elektroniikkakomponentteja teollisuustarpeisiin Arrow Finland Oy:n etätyöntekijänä Vaasassa. Perheeseen on hiljattain syntynyt vauva. – Nykyään käyn salilla ja jumpassa sen verran, että kroppa pysyy kasassa. Pelkkä liikunta ei silti yksin riitä. Laihdutin puolitoistavuotta sitten reilut kymmenen kiloa. Jätin pois sokerin ja tärkkelykset. Paino putosi nykyiselleen ja olo parani, kertoo sutjakka Råberg.
Liikunta on hänelle elämäntapa, välttämättömyys. Fyysisen kunnon lisäksi siitä on hyötyä mielenterveydelle. – Jos pelkästään makaa sohvalla, seinät kaatuvat äkkiä päälle. Alkaa ahdistaa, jos ei tule yhtään liikuttua.
Iltakävely on hänen mielestään mukava tapa viettää aikaa vaimon kanssa ja puhua asioita halki. Lenkkiseurana on myös kuusikuukautinen Eero-poika.

Ei väliä, mitä muut ajattelevat

Syöpiä on erilaisia, ja jotkut niistä jättävät näkyvät jäljet ihmiskehoon. Nainen, jonka rinnat on leikattu syövän vuoksi, saattaa ujostella uimahallilla käymistä.
Råberg kannustaa syöpään sairastuneita liikkumaan kaikesta huolimatta. – En minä ainakaan jättäisi uimista sen takia, että joku tuijottaa. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat! Ei vammautuminenkaan urheilemista estä.
Hän suosittelee kääntymistä vertaistukiryhmän puoleen, jos ei kehtaa yksin lähteä salille tai uimahalliin. – On ehkä helpompi mennä kaverin kanssa, jolla on sama ongelma.

Potilaskertomuksia – Lymfooma.fi

“Ikä ja elämäntilanne vaikuttavat tuen tarpeeseen”

Mikko on komea ja urheilullinen, kamppailulajeja aktiivisesti harrastanut mies, jolle ystävät huomauttivat kaulassa olevasta patista juhannuksena 1999.

“Tarkistin, olisiko joku eläin puraissut. Kun hampaanjälkiä ei näkynyt, menin lääkäriin. Ensimmäinen koepala, ns. kuivaputkinäyte otettiin jo samana päivänä. Kutsu leikkaukseen varsinaista kudosnäytettä varten tuli sekin nopeasti, muistaakseni viikon kuluttua.”

Tuloksen varmistuttua osoittautui, että Mikko oli sairastunut Non-Hodgkin-lymfoomaan, imukudossyöpään. Rauhallisena miehenä hän teki vielä perheensä kanssa viikon lomamatkan ennen hoitojen aloittamista. Sitten seurasikin seitsemän kuukauden jakso, jonka aikana hän kävi läpi hoidot ja kärsi niiden rankat sivuvaikutukset.

Sairastuminen vaikutti elämänasenteisiin

Nyt Mikolla on takanaan jo viisi oireetonta vuotta ja hän käy seurannassa enää kaksi kertaa vuodessa. Käytännössä Mikko on saanut “terveen paperit”.

“Olen nyt tietoisempi ajasta, tajuan, että se on rajallista. Sairauden aikana ja sen jälkeen jouduin myös punnitsemaan suhdettani menneisyyteen, harrastuksiini ja perheeseen.”

Hoitojakson jälkeen ja sivuoireiden helpotettua Mikko jatkoi monen muun syöpäpotilaan tavoin entisiä harrastuksiaan ja entisessä työssään. Työnantajan tuki ja ymmärtämys oli esimerkillistä, eikä Mikolla ollut pelkoja työpaikan pysyvyyden suhteen. Harrastukset päinvastoin lisääntyivät, sillä Mikko kiinnostui entistä enemmän historiasta ja omista juuristaan. Myös Mikon leikkisästi “ikuisuusprojektiksi” kutsuma vanhojen polkupyörien keräily tuli mukaan vapaa-ajan harrastuksiin.

“Keräilen nimenomaan Vaasassa valmistettuja pyöriä ja suunnitelmissa on pitää pieni näyttely kaupungin juhlavuonna 2006.”
Vertaisryhmistä arvokasta tukea

Mikko on toiminut aktiivisesti syöpäjärjestöjen toiminnassa, aluksi Helsingissä nuorille suunnatuissa vertaisryhmissä ja myöhemmin Vaasassa, jossa Mikko nykyisin asuu. Mikko osallistui nuorille suunnattuun sopeutumisvalmennukseen perheineen heti sairauden puhjettua.

“Sopeutumisvalmennus on monille tärkeää. Ja koska elämäntilanteet vaihtelevat iän mukaan niin paljon, on hyvä että syöpäjärjestöillä on tuki- ja vertaisryhmiä erikseen nuorille ja varttuneemmille.”

“Nuorilla perheillä on omat ongelmansa mm. lastenhoidon ja talouden kanssa, ja silloin on entistä tärkeämpää, että esimerkiksi puolisot voivat olla mukana syöpäjärjestöjen perheille järjestämillä kesäkursseilla.”

Vertaisryhmien toimintaa Mikko pitää tärkeänä myös siksi, että keskustelut toisten potilaiden kanssa auttavat sekä tiedollisesti että henkisesti – oman suhtautumistavan muotoutumisessa vakavaan sairauteen. Mikko toimii edelleen Vaasan seudun syöpäjärjestön nuorten ryhmän Nuvatin puheenjohtajana.
Jokaisen pitää saada valita itse

Mikko kertoo, että hänen ennusteensa oli kansankielellä “melko hyvä”. Mikko sai sytostaatteja ja sädehoitoa kuusi jaksoa sekä aluksi myös sytostaattihoitoja (intratekaalisesti) selkäydinnesteeseen. Sivuoireet olivat ajoittain rankkoja: pahoinvointia, imusolmukkeiden turvotusta ja limakalvojen kipuja, joiden vuoksi Mikko joutui pahimmassa vaiheessa jopa ottamaan puudutuslääkkeitä syömisen helpottamiseksi.

“Niin vertaisryhmissä kuin muussakin sosiaalisessa kanssakäymisessä jokaisen pitää saada päättää itse, haluaako puhua sairaudestaan vai lähinnä kuunnella muiden kokemuksia ja kypsytellä asioita itsekseen.”

“Tämä on sellainen sairaus, että siinä sairastuu koko perhe. Syöpä voi olla vielä vaikeampaa puolisolle, joka yrittää myötäelää, mutta jonka on kuitenkin mahdotonta ymmärtää asiaa toisen kannalta.”

“Omalla kohdallani sairastumisen ja parantumisen kanssa samaan elämänjaksoon osui myös parisuhteen uudelleenarviointi, ja meille tuli ero. Nyt minulla on jo uusi perhe.”

“Saattaa olla sattumaa – mutta voi olla niinkin että vakava sairaus aktivoi meitä punnitsemaan elämäämme ja omia valintojamme. Jälkikäteen pidän tätä positiivisena asiana. ”