Proffa

Aikakirjat ts. arkistomateriaali ei ihan yllä tuon punaisen Professionaalin vuosiin, mutta päästään kuitenkin jopa vuoteen 1983 saakka. Silloin ilmeisesti Professionaalin väri vaihtui punaisesta metallinhohtoiseen titaniin. Punainen “Proffa” kuuluu vuosiin 1979 – 1981 – kaiketi.
Tuosta punaisesta väristä ei ole jäänyt jälkipolville oikeastaan minkäänlaista tietoa ainoa muistikuva asiasta on se, että Ferrarin punaista siinä hiukan haeskeltiin. Tuo runkopuoli oli myös hieman sekava asia, koska näitä putkistoja osteskeltiin milloin Italiasta (Columbus putkistoja), milloin Taiwanista (Ishiwata putkistoja) ja joskus jopa sveitsiläiseltä alihankkijalta (Reynolds putkistoja) Alkujaan Professionalissa käytettiin Columbuksen putkia ja rungon valmisti pieni italialainen runkopaja, jonka nimi ei enään ole tiedossa. Mitä sitten tulee pyörän komponentteihin niin aivan tarkkaa specsiä emme pysty enään kertomaan, mutta viitteitä varmaankin antaa myös seuraava:
Runko korkealuokkaista kaksoisohennettua seosteräsputkea (Columbus Cromor)
Jarrut, takavaihteet ja keskiö Shimanon 600 EX-sarjaa
Ohjainkannatin Sakae SR AH 80 tai Sakae RY II 110
Ohjaintanko Sakae Custom CTD-420-L
Keskiövaihde Shimano Altus LT
Pikalukittavat Shimano navat ja takarataspakka Shimanon UG
Polkimet Sakae SB 100 BL varvaskoukut ja remmit SR AFA
Puolat keskeltä ohennetut Prym
Istuin SanMarco Concor
Istuinkannatin Sakae CTB5 26,4 mm
Weinnmann H-profiili ontelorakenteiset kevytmetallivanteet ja renkaat Wolberin 20-622 avorenkaat”

Professional Aero

“Sitten tähän Shimanon Aero-runkoiseen pyörään sen verran, että näitä pyöriä tuotiin Japanista Suomeen myös tuolla kultaisella 80-luvulla.
Pyörät oli varustettu täydellisesti Shimanon silloisella Dura-ace AX-komposarjalla, joka oli siis puhdasverinen kilpapyösäsarja.
Pyörä oli nimeltään Professional Aero Oval. Runko oli tehty Tangen CroMo-putkiin. Kiekot oli tehty Araya Aero vanteisiin ja varustettu Wolberin Team Corsa tuubeilla. Istuimena käyettiin Kashimaxin Mustaa mokkanahkapintaista Aero mallia.
Pyörän istuinkannation oli tosiaan ovaalin muotoinen ja kiristyskin oli normaalista poikkeava, koska pystyputken päässä oli kaksi kuusiokoloruuvia ja pieni kiilakappale, jolla istuinkannatin lukittiin paikoilleen.
Näitä pyöriä ei myyty kovinkaan suurta määrää ja tämän “promon” tarkoituksena olikin pääasiassa herättää keskustelua ja tuoda Shimanoa suomalaiseen kilpapyörämaailmaan ja myös kuluttajien tietoisuuteen. Elettiin siis vuosia 1982-1983.”

Näin siis kertoo Tunturi

How it was born

Everything started from a padlock….
Cigno, a company producing bicycle padlocks and considered a jewel of the Italian manufacture since the ‘50s, has been taken over in 2006 by Bernardi Group, a leading company in the bicycle spare parts market.
Cigno is for the Bernardi brothers the opportunity to create the object of their dreams: a modern version of a retro style top level bicycle. So, in 2007 they gave life to Cigno La Bicicletta, the result of a sophisticated design, combining the chrome frame elegance of the ‘50s with the technical reliability of modern materials and parts.
A perfect mixture of vintage and contemporary styles for an exclusive bicycle, where the design purity is the proud expression of the Made in Italy product.

An exclusive bike

Cigno bicycles are not just simple means of transport but real sought-after objects: they are assembled completely manually by very good craftsmen and the great attention for the details makes each bicycle a unique piece.
The steel frame, produced with Italian raw materials, is made precious by a thick chrome plating and embellished by the ‘50s style sinuous conjunctions. The last generation accessories in aluminium recall the original ones, contributing to obtain lightweight bicycles and maintaining a light and fluent driving. The leather and hide are processed manually by expert craftsmen: from the prestigious Brooks leather saddle to the calfskin handgrips which, thanks to the inner padding, ensure a comfortable and particularly pleasant hold. Cigno padlock and the elegant newspaper holder, elements which have been restored by the Bernardi brothers from the original patents of the ‘50s, make the bicycles even more precious.
Cigno’s highly handcrafted products imply a limited production, which is identified by the series number printed on the frame of each bike.

The Company

The Cigno Bike trademark belongs to the Bernardi Group. Its history traces back to the times when granddad Guglielmo would get on his bike armed with saddles and tyres and head off to seek his fortune travelling through the towns of Romagna in search of new customers and good deals.
Later on, his son Natalino transformed this small activity into a solid and organized business by opening a laboratory in the town of Forlimpopoli. The third generation, represented by his two sons Marco and Gianluca Bernardi, have given life to a well-structured entrepreneurial reality which produces and trades high – quality bike components for more than 1000 customers in Italy.

Cigno in Facebook

Minulla on tallissa odottamassa kromattu Titanin runko, ja aika vakuuttunut olen että tästä Cignosta tulen vaikutteita ottamaan.
I have project waiting for building. Swiss Titan chrome frame. Do not need to be smart when guessing that Cigno will inspire my build.

Mustasaarelaisen Fubi -pyörän tarina

Taustaa.

Ulf asui aikoinaan Tukholmassa, jossa varkaat veivät häneltä polkupyörän useita kertoja. Hän alkoi miettiä pyörää, jonka voisi taittaa kokoon niin pieneksi, että sitä voisi säilyttää kotona. Silti se olisi täysikokoinen polkupyörä, jonka tärkein ominaisuus on hyvä ajettavuus.

Visio.

Keksittyään tällaisen vision Ulf ei voinut muuta kuin ryhtyä toteuttamaan ideaansa. Ainoa ongelma oli, miten se tapahtuisi käytännössä.

Suunnitelman onnistuminen edellytti polkupyörän rakenteeseen aivan uudenlaisia ratkaisuja, joista yli kymmenelle on haettu patenttia. Yhdessä ne muodostavat Fubi-nimisen tuotteen. Fubi on lyhenne sanoista Future Bike.

Ratkaisut.

Pyörä taitetaan kokoon aivan uudella tavalla. Kokoon taitettuna se on äärimmäisen kompakti ja mahtuu kaikkine osineen pieneenkin tilaan.

Näiden ominaisuuksien ansiosta Fubi ei kilpaile pelkästään kokoontaitettavien vaan myös ”tavallisten” polkupyörien kanssa.

Fubicom AB.

Ulf on perustanut unelmansa toteuttamista varten yrityksen, jonka nimi on Fubicom Ab. Lopputuotteesta on jo olemassa selkeä näkemys. Polkupyörää kehittelee parhaillaan 4 hengen tiimi.

Fubi on toistaiseksi prototyyppi, tarkoituksena on hioa ja testata pyörää, niin että tuote täyttäisi kuluttajien odotukset ja vaatimukset niin toimivuuden, muotoilun, kestävyyden kuin turvallisuudenkin osalta. Eri alueille erikoistuneet alihankkijat vastaavat suurelta osin projektista.

Helsingin sanomat kirjoitti seuraavan artikkelin Helsinki Bike Shown jälkeen. 14.6.2009. Tekstin alussa kerrotaan kuvan HD moottoripyörästä, josta muuten oli juttu viimeisimmässä Kopteri-lehdessä. Loppupuolella minun haastattelu jossa on toimittaja “tulkinnut aika paljon” ohessa korjaukset vinotekstillä ;)

” Miten ajetaan moottoripyörää, jonka etuhaarukka on parin metrin pituinen?

Kaivopuiston lauantaisen Helsinki Bike Show -tapahtuman yksi erikoisimmista pyöristä oli yksinkertaisen valkoinen Harley-Davidson, jonka eturengas oli noin kolme metriä kuljettajan penkin etupuolella. Yhdellä äimistelijällä oli näkemys ajo-ominaisuuksista.

“Se talutetaan tietenkin mutkien ohi.”

Mutta pyörä oli ajettu paikalle, kuten muutkin mielikuvitukselliset ajokit.

Toinen katseenvangitsija oli HD V-Rodista tehty “Wood Rod.” Sen moni osa oli huolellisesti nikkaroitu puusta, penkkiä ja vaihdekeppiä myöten.

Tänä ja viime vuonna Suomen suurimpaan itse rakenneltujen moottoripyörien näyttelyyn oli otettu mukaan myös polkupyörät. Motoristit kutsuivat fillaristit mukaan.

Vaasalaisen Mikko Råbergin pyörä pysäytti monet arvokkaalla olemuksellaan.

“Kymmenen vuotta olen näitä tehnyt ( kerännyt ). Tällä hetkellä minulla on 40–50 pyörää.”

Näytteillä olleen pyöränsä Råberg oli rakentanut 1950-luvun ( 1910-20 ) hengen mukaiseksi.

Hän innostui vanhoista polkupyöristä aikoinaan löydettyään Vaasasta vanhan englantilaisen pyörän.

“Se oli niin esteettinen.”

Nyt hänen vanhimmat pyöränsä ovat 1800-luvun lopulta.

Polkupyörien rakentelu on levinnyt viimeisten kolmen vuoden aikana tunnetuksi harrastukseksi. Erityisesti Helsingin liikenteessä näkyy kesäisin paljon tuunattuja fillareita.

Råberg ei sanonut tavoittelevansa voittoa ( en sanonut etten tavoittelisi ), vaikka monet muut pitivät hänen pyöräänsä ennakkosuosikkina.

Voiton menettäminen tuntui silti olevan pettymys ( olisihan ollut kiva voittaa, mutta Massen fillari on todella hieno ).

“Jäin ilmeisesti toiseksi tai kolmanneksi”, Råberg totesi puhelimessa kotimatkallaan. ”

Vanhojen Velojen monivuotinen polkupyörämerkkien keräystyö saavutti huipentumansa lauantaina 12.6.2010 klo 12, kun Suomalaisia polkupyörämerkkejä- kirja julkistettiin museoajoneuvopäivän päätilaisuudessa Auto- ja tiemuseo Mobiliassa Kangasalla. Raikas sadesää piti kirjat tuoreena ja lukijat liikkeessä.

Kirjan julkisti Mobilian museonjohtaja Kimmo Levä, joka kiitti jäsenten pitkäjänteistä ja aktiivista työtä pyörämerkkien kartoituksessa. Vastaavaan laajamittaiseen panostukseen ei ammattimaisessa tutkimustyössä ole juuri mahdollisuuksia. Tutkijat paneutuvat usein käyttäytymisen ja tapojen tutkimiseen, harrastajat uhraavat taas mielellään aikaansa välineiden kehityksen selvittämiseen. Museokeskus Vapriikin amanuenssi Kimmo Antila totesi kirjan täyttävän ison aukon ajoneuvohistorian tutkimuksessa. Hän uskoi kirjalla olevan merkitystä niin harrastajien käytössä kuin museoalan ammattilaisten käsissäkin. Kalevi Lepon johtama toimituskunta ja keräämisen alulle pannut Mikko Kylliäinen saivat tekemisistään runsaasti kiitosta.

Kirjan myyntihinta jäsenille on 20 euroa. Se tulee myyntiin myös kirjakauppoihin ja alan museoihin, joissa sen hinta on noin 25 euroa. Lisätietoja markkuwlahtinen (at) gmail.com kirjaa myydään myös VAASAN AUTO- JA MOOTTORIMUSEOSSA !!