Huhtkuun Maaseudun tulevaisuuden Kantriliitteessä oli tarinaa Vaasalaisesta pyöräharrastajasta. Oikein, minusta. Ottivat yhteyttä ja sovittiin tapaaminen Vaasan auto- ja moottorimuseolle. Juteltiin niitä näitä ja jutustelusta Jouni Hirn kietaisi jutun kasaan. Jyrki Johannes Tervo otti kuvat ja hienoja ottikin. Ensin museolla ja sitten viikon päästä luontokuvat vankilanrannassa. Skannatut kuvat löytyy tämän linkin takaa.

.
.
.

kilpailu polkupyörä

Kehys, korkeus 22”, erikoisesti konstruoiduilla vahvikkeilla, kehyksen etuosa 5” korkea. Kaltevuus eteenpäin 1/2”. Putkien läpimitta 1”. Takapyörän haarukanpäät ovat erittäin käytännölliseti konstruoidut, jonka kautta takapyörä voidaan äärettömän pian ottaa pois ja asettaa takaisin paikalleen.
Ohjaustanko, kiinteä, eteen- ja alaspäin taivutettu, Specialracer, kädensijat nauhalla käärityt, leveys 17”.
Etuhaarukka, erikoisesti vahvistettu, vedetystä putkesta, haarukankruunu kaarenmuotoinen. haarukanpäät ovat avonaiset, minkä kautta pyörä voidaan helposti ottaa pois ja asettaa jälleen paikalleen.
Rummut, Specialracer, erittäin köykäiset. Takapyörän rumpu on varustettu molemmin puolin ketjukehällä eri hammasluvuilla. Näin voidaan vaihde erittäin helposti suurentaa ja pienentää. Pyörä otetaan vain irti ja käännetään.
Vanteet, puiset, keltaiseksi vernissatut.
Vannejarru, Bowden, takapyörää varten.
Kumirenkaat, putkirenkaat, 27”x1 1/8”, ranskalaisia Pouchois, harmaat.
Kampiosa, Hermes.
Ketju, amerikal. “Diamond” 1/2” x 1/8”
Vaihde, 81” tai 88”.
Polkimet, Hermes Specialracer, varpaillisineen, uusmalliset.
Satula, Hermes racer, parasta valmistetta.
Ulkoasu, vahva ja kaunis niklaus. Kehys hienosti punaiseksi lakeerattu.
Varustus, soittokello, pumppu, työkalulaukku sisältävä ruuviavaimia, öljykannun ja puhdistusliinan sekä korjausrasian kumirenkaita varten.

Rohkenin lainata Kemppisen blogitekstiä. Olihan tämäkin blogi mainittu jälkikeskusteluissa.

Nuoruuteni polkupyörät

Juttelin tekniikan alan toimittajien kanssa. Keskustelu oli antoisa. Kukaan muu ei ehkä ole ottanut puhuakseen ”esineellisestä kulttuurihistoriasta”. Olen sivunnut sitä itse opettaessani 25 vuotta.

Turun oppiaineen edun ja maineen vuoksi minun on aihetta välillä tähdentää, että tämä kulttuurihistoria ymmärretään eri maissa hyvin eri tavoin. Jo Ruotsissa aate- ja oppihistoria on sangen näkyvä. Sanoisin että Suomessa Helsingin yliopisto on vanhastaan ollut noilla linjoilla. Tunnetuista nimistä esimerkiksi Matti Klinge ja nyt Laura Kolbe ovat esimerkiksi kirjoittaessaan tutkimuksia ylioppilaista ja ylioppilaskunnasta olleet selvästi hyvin kiinnostuneita aatteista ja ajatustavoista ja selvästi vähemmän kiinnostuneita ylioppilaiden arkivaatteista, asunnoista tai kulkuvälineistä.

Hahmottelu on karkea. Olen tässä blogissa ulvonut ihastuksesta, kun muuan henkilö (Sarantola-Weiss) julkaisi väitöskirjan vuodesohvasta (Skanno, Bitco) ja onnistui välittämään kuvan elämäntavan muutoksesta noin elegantisti. Tosin muistaakseni lisäsin että muuan muutoksen aiheuttaja oli tapa maksaa ne sohvakalustot – vähittäismaksu, myöhemmältä nimeltään osamaksu. Paljon vaikutti myös se, että lopulta ”sossu” suostui kustantamaan tukea saaville sohvan ja sohvapöydän, päällys aitoa muovia.

Odotin rautatieasemalla junasta tulijaa ja mietin jälleen, miten yhteisön eli lähipiirin sosiaalinen hahmottaminen oli välineistä kiinni. Hevosella, joka oli elinkeinon kannalta niin tärkeä, ei noin vain ajeltu. Tai siis nuoret miehet ajelivat ja kovaa. Liikenneonnettomuuksia tutkivien olisi hyvä ottaa huomioon, että mieletön, hengenvaarallinen liikennekäyttäytyminen oli tyypillistä nuorille miehille jo kauan ennen kuin maassa oli ensimmäistäkään autoa tai moottoripyörää.

Pankaapa silmät kiinni ja ajatelkaa ”Härmän häjyjä”, jotka olivat oman aikansa ongelmanuoria – ajetaan kaksipyöräisillä kieseillä niin että varmasti koko kylä kuulee. Kaiken varalta kiljahdellaan ja kiroillaan kurveissa.

Polkupyörä liittyi koulutukseen – kansakouluihin – ja työntekoon – rakennus- ja metsätöihin. Kouluun tai työpaikalle oli päästävä jollain keinolla. Mielestäni meillä oli oppikoulunkin edessä joka päivä pari sataa polkupyörää. Itse asuin kilometrin päässä, mutta kouluun tultiin munamankelilla myös talvisin viiden – kymmenen kilometrin matkan takaa.

Pitkän tauon jälkeen rautatieaseman telineessä on nyt taas rinnakkain työpolkupyöriä ja huvittelupolkupyöriä.

Tunsin olevani yhteiskunnan huipulla, kun sain jo kansakoululaisena nuorisokokoisen eli normaalia pienemmän polkupyörän, Helkama, Hopeasauma. Jossain oppikoulun vaiheessa olo oli ruhtinaallinen, koska kaikki muutkin tiesivät, että hitusen tätimäisen Monarkin ohi meni Crescent, aito ruotsalainen laatutuote.

Kaikki ajoivat polkupyörällä, papit, pankinjohtajat ja kirvesmiehet, kymmenen leivisikän painon ylittäneet lehtorit ja terävät ja kätevät kunnankätilöt. Vain lääkärillä oli auto. Linja-auton perässä oli tukevat koukut polkupyörille. Järkevät ihmiset tyytyivät maakunnallisen tukkukaupan tuotteeseen, jonka nimi oli Pohjanmaalla ”Teräs”. Sitä ei pidetty pahana, että ammattimiehellä oli ”Jaguaari”. Missä lienee koottu, Helsingin seudulla tai Porvoon. Moni muistaa Suomen Kuvalehdessä joka viikko ajetun mainoksen ”Ketterästi polkee vaari – vaarilla on Jaguaari”.

Muistan varhaisessa keski-iässä olleet miehet, joista näki, että he olivat palvelleet sodassa polkupyöräjoukoissa, joita oli muitakin kuin jääkärit.

En ole asiasta varma, mutta luulisin, ettei minkään muun maan armeija tukeutunut samassa määrin kuin suomalaiset polkupyöriin ja maataloustraktoreihin.

En ole nähnyt elokuvassa näkyä, joka oli nuoruuteni ikoneja. Tullaan tansseista. Kun on kylmä, ajetaan sarvista kiinni pitämättä, kädet housuntaskuissa ja vauhdissa nopeasti palava Nortti suupielessä.

Kun tanssilavoilla alkoi näkyä moottoripyöriä autoja, kaikki muuttui. Myös sukupuolielämä ja avioituminen.
Posted by Jukka Kemppinen at lauantai, syyskuu 25, 2010

Retrokilpurit 2012 on perinteinen järjestyksessään ensimmäinen Suomessa järjestettävä vanhojen kilpapyörien valtakunnallinen kokoontumisajo. Tapahtuman esikuvat löytyvät Italiasta (L’Eroica) sekä Ranskasta (Anjou Vélo Vintage). Retrokilpurit-tapahtumankin tarkoituksena on koota yhteen yli 25 vuotta vanhat kilpapyörät ja niiden harrastajat ei-kilpailuhenkisen ajelun ja rennon yhdessäolon merkeissä.

Aika ja paikka
Tapahtuma järjestetään lauantaina 26.05.2012 Vaasassa, Pohjanmaan perinteikkäässä polkupyöräkaupungissa. Keskuspaikkana on Vaasan auto- ja moottorimuseo (Myllykatu 18), joka toimii myös lähtö- ja maalipaikkana tapahtuman 65 ja 32 km:n pituisille yhteislenkeille.

Pidemmän reitin yhteislähtö tapahtuu klo 12.00 ja lyhyemmän klo 13.30 – näin maaliin saavutaan suurinpiirtein samaan aikaan. Matkan varrella voi nauttia ajelun ja hyvän seuran lisäksi mielenkiintoisista kulttuurihistoriallisista maisemista sekä taukopaikkojen antimista. Mahdollisten teknisten ongelmien varalta reitillä liikkuu myös huoltoautoja.

Ohjelma
Ajelun jälkeen museolla on mahdollisuus ruokailuun sekä opastettuun kierrokseen; mobiiliautojen lisäksi näytteillä on mm. mielenkiintoinen fillarikokoelma vaasalaisine pyörävanhuksineen – ja tietysti retrokilpureineen.

Museolla osallistujat voivat otattaa studiovalokuvan itsestään pyöränsä kanssa.

Piha-alueella on rompetori klo 10–12 sekä 16–18. Tällöin on mahdollisuus omatoimisesti ostaa, vaihtaa ja myydä retrokilpureita sekä niiden osia ja tarvikkeita – vaikkapa suoraan auton takakontista.

Tapahtumassa palkitaan mm. hienoin kilpuri ja paras retrohenkinen ajoasu sekä arvotaan kaikkien osallistujien kesken Tähtipyörän lahjoittama Wega 347 -naistenpyörä (arvo 599 €).

Illaksi on suunnitteilla illanviettoa viihtymisen ja yhdessäolon merkeissä.

Järjestäjä ja lisätiedot
Tapahtuman järjestää pyörävanhusten ystävien, keräilijöiden ja kuljettajien yhdistys, Vanhat Velot ry. Osoitteesta http://retrokilpurit.blogspot.com löytyy tarkempi ohjelma ja muuta ajantasaista informaatiota. Lisätietoa saa myös sähköpostitse retrokilpurit @ netti.fi tai puhelimitse o4o 55o 4428.

Osallistuminen
Sitova ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla osallistumismaksu Vanhojen Velojen tilille FI3180001670851881.
Osallistumismaksu on 20 € mikäli ilmoittautuminen tapahtuu 15.4. mennessä. 15.4.–20.5. välisenä aikana ilmoittautuville osallistumismaksu on 30 €. Maksettaessa on mainittava osallistujan nimi sekä puhelinnumero/sähköpostiosoite.

Maksu sisältää osallistumisen yhteislenkkiin, taukopaikkojen tarjoilut, ruokailun, opastetun museokierroksen, studiokuvauksen, pikajalka-lehden sekä osallistumisen pyöräarvontaan.

Osallistujat vastaavat itse tapahtuman aikaisesta vakuutusturvastaan. *
Mukana menossa*
Tapahtuman järjestää Vanhat Velot ry. Pikajalka-lehti on mukana matkassa. Lehdestä saa lukea tapahtumasta ennakkoon ja vielä jälkikäteen raporttia.
Yhteistyökumppanimme ovat vahvalla panoksellaan mahdollistaneet tapahtuman järjestelut. Yhteistyökumppanenina Vaasan Auto- ja moottorimuseo, Herrmans, Tähtipyörä , Kirjapaino Välikangas Oy ja Tunturi-Hellberg Oy.

Retrokilpurit 2012 järjestelytoimikunta kannustaa tutustumaan sponsoreittemme sivuihin ja suosimaan heidän tarjoamiaan tuotteita ja palveluja.

Tapahtumasta keskustellaan seuraavissa paikoissa Retrokilpurit-foorumi, yksivaihde ja fillari-foorumi.
Facebookissa on sekä sivu että ryhmä, kannattaa tutustua, siellä on mielenkiintoista materiaalia ja keskustelua.

Kanadalainen Paul Brodie, polkupyörä- ja moottoripyörärakentaja guru, nykyinen rungonrakennuksen opettaja, päätti kokeilla taitojaan. Olihan hänellä plakkarissaan jo useita hienoja projekteja, kuten esimerkiksi höyrykäyttöinen moottoripyörä. Tavoitteena oli rakentaa NAHBS2012 näyttelyyn kopio The Whippet pyörästä vuodelta 1888. Rakentaminen alkoi ihan metritavarasta. Työstökoneet oli kuitenkin vähän uudempaa mallia kuin alkuperäisillä rakentelijoilla vuonna 1888. Jo edellis vuosisadalla pyöriä tehtiin täysjoustolla, etujousituksen yksityiskohtien askartelua. Tuumaiselle bloki-ketjulle ei saa rattaita paikallisista pyöräliikkeistä, niinpä nekin pitää tehdä itse. Takanavan rattaan teossa on vähän oikaistu, moderni vapaaratas on upotettu tuumaisen leveän takarattaan sisään. Samoin on keskiö tehty alusta loppuun itse. Eikä kampiakaan kaupasta haettu. Ei tähän oikein muuta voi sanoa kun että kunpa olisi taitoa ja laitteita niin vois itekkin alkaa yrittämään. Tai onhan noita koneita ja kaikkea voi oppia, motivaatiostahan taitaa olla eniten tämäkin homma kiinni. Valmis pyörä esiteltiin näyttelyssä.