Polkupyörä voi olla muutakin kuin kulkuväline. Se ilmentää parhaimmillaan polkijansa persoonallisuutta.

Vähänkyrön raitilla vastaan voi tulla pyörä joka taatusti kääntää katseita. Markku Parkkarin kehittelemä linjakas menopeli kantaa nimeä Arwid Harrison.

Pyörän tavanomaista pidempi ja matalampi runko kertoo rakentajansa innostuksesta moottoripyöriin. Nimikin on mukaelma legendaarisesta amerikkalaisesta moottoripyörämallista. Ajoasento on mukavan rento ja sopivalla tavalla machomainen. – Tämä on helvetin hyvä cruising-pyörä, mutta ylämäkipyöräksi en tätä kenellekään suosittele, naurahtaa Parkkari.

Pyörän päälle istuessa tekisi mieli vääntää avaimesta ja huristella tien päälle, mutta Harrisonin liikuttamiseen tarvitaan jalkavoimia. Yksivaihteinen pyörä ei ole kevyimmästä päästä poljettavia. Näyttävän näköistä pyörää polkee kuitenkin ihan polkemisen ilosta. Eivätkä ihailevat katseet vähennä pyöräilyn nautintoa. – Pyörän päälle hypätessä ei saa olla kiire minnekään. Kesällä poljin tällä Vähästäkyröstä Vaasaan kapakkakierrokselle. Viimeisestä baarista ulos tullessani pyörän ympärille oli kerääntynyt iso sakki ihmettelemään kuka tällaisella vehkeellä ajelee. Kaikki halusivat koeajaa pyörää, poliisia myöten, muistelee Parkkari huvittuneena.

Idea kreikkalaiselta tarjoilijalta

Idean pyörän rakentamiseen Parkkari sai taannoiselta Kreikan matkaltaan. – Paikallisen ravintolan tarjoilija kulki töihin hieman tämännäköisellä vehkeellä. Se ei ollut yhtä pitkä eikä siinä ollut tankkia. Ihastuin siihen heti. Valokuvasin sitä ja otin mittoja muistiin, hän kertoo.

Kotiin paluun jälkeen Parkkari istahti suunnittelupöydän ääreen piirtelemään ja kehittelemään ideaa eteenpäin. Lopputuloksena syntyi ensimmäinen Arwid Harrison vuonna 2004. Runko on käsityötä alusta loppuun, ja taivutellut putket ovat ruostumatonta terästä. Ajomukavuutta lisää etupään jousitus. Pyörä on niin sanottu springer-keulainen malli. – Halusin pyörään ehdottomasti tällaisen 1925-luvun harrikoiden etupään, toteaa Parkkari.

Tärkeintä hänelle oli saada rungosta hyvän näköinen. Muotojen täytyi olla pyöreät, siistit ja linjakkaat. Parkkarin firma Custom Truck valmistaa pääasiassa karjapuskureita ja valotelineitä. Putkentaivutuksen ammattilaiselle polkupyörän kauniit kaaret oli helppo valmistaa.

Polkupyörän protomalli tuli kerralla valmiiksi ja tyydytti tekijänsä silmää. Akselinväli on huikeat 170 senttimetriä. Tankki on pyörässä vain rekvisiittaa, mitään muuta “turhaa” ei pelkistettyyn menopeliin ole laitettu. – Äänimerkki eli tööttö on ainoa lisävaruste, jonka pyörään saa, naurahtaa Parkkari. – En missään nimessä halunnut laittaa pyörään jopparia, se olisi pilannut ulkonäön kokonaan. Jäykkä etupää ei myöskään tullut kyseeseen, hän lisää.

Vain heijastin puuttuu

Harrison on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin persoonallinen ja mukava ajopeli. Lähes upottavan pehmeä lesti on Parkkarin mukaan markkinoiden levein ja mukavin. Ainoa mikä pyörästä vielä puutuu on heijastin. – En ole vielä löytänyt riittävän hienoa. Sen pitäisi olla pyöreä, punainen ja pieni, sanoo Parkkari.

Vaikka hän on ylpeä pyörästään, niin sarjatuotantoon hän ei halua ryhtyä. Tähän mennessä hän on valmistanut pyöriä käsityönä 15 kappaletta. Yhden pyörän hinnaksi tulee 950 euroa. Vaikka se tuntuu äkkiseltään suurelta summalta, niin työmäärään nähden homma ei lyö leiville. – Näitä pitäisi valmistaa sarjatuotantona, jotta tämä olisi kannattavaa hommaa. Kyllä näille kysyntää tuntuu olevan, ja tässä olisi jollekin toiselle hyvä idea. Pyöriähän on valmistettu maailman sivu, joten en minä tätä mallia lähde omimaan. Tehköön joku, jos haluaa, toteaa Parkkari.

Kaikki tähän mennessä myydyt pyörät ovat menneet 50-vuotislahjaksi. Persoonallinen polkupyörä on oiva lahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea.

Innostus persoonallisiin menopeleihin näkyy myös Parkkarin harrastuksissa. Hän ajaa Legends-rata-autoluokassa, ja Harrison on tullut alan harrastajille tutuksi kisojen varikkoalueella. – Olen pitänyt tätä varikkopyöränä. Se tuntuu olevan koko ajan menossa, kun joku sillä ajelee. Tämä on mukava pyörä ja herättää taatusti aina hilpeyttä missä ikinä sillä liikutaankin, myhäilee Parkkari tyytyväisenä.

? Teksti, Katja Lahti

? Kuvat, Pekka Mäkynen